Kotihoidon alkumetrejä

16.12.2021

Kotihoidon oli tarkoitus olla kaikenkattava ja monia arjen asioita ratkaiseva toimintamalli, mutta metsään meni jo alkumetreillä.
Aloitin vuonna 2001 Helsingin kaupungin kotipalvelussa, joka viikon päästä muuttuikin kotihoidoksi. Aika kylmiltään muutos tapahtui ja kaikille hieman yllätyksenä. Toimimme uudessa tilanteessa parhaamme mukaan ja mylläsimme työtämme entisissä kotipalveluissa ja kotisairaanhoidossa vastaamaan kotihoidon tarkoitusta eli niin sanottua tiimimallia, jossa "kaikki tekee kaikkea".

Tarkoituksena oli luopua päällekkäisestä työstä. Idea oli hyvä, sillä oli jopa huvittavaa, kun asiakkaalla oli samaan aikaan kotisairaanhoitaja jakamassa lääkkeitä, kotipalveluntyöntekijä keittämässä puuroa ja "jumppari" (fysioterapeutti) tulossa hakemaan asiakastaan porraskävelylle. Ei ollut tuollaisessa päällekkäisessä työssä järkeä, mutta ei uusi Kotihoidon mallikaan nyt saa hehkutusta osakseen.

Me - eli siis uuden kotihoidon väki - pohdimme todella tarkkaan mallia, miten kotihoidon pitäisi ja kannattaisi toimia. Mietimme niin tarkkaan jopa, että kuinka paljon lähihoitaja saa palkkaa ja kuinka paljon se todellisuudessa valtiolle kustantaa (sosiaalimaksut ym palkanlisät). Mietimme, että olisi yhteiskunnallisesti kannattavampaa pohtia erilaisia toimenkuvia kotihoitoon sekä miettiä ongelmakohtia, joissa meidän työaikaamme menee todellakin hukkaan. Meidän työaikaamme mitattiin minuutti minuutilta ja tulokset eivät yllättäneet. Vietimme liikaa aikaa meno- ja tulomatkoilla asiakkaalle sekä aivan liian pitkiä aikoja koneen /kirjausten /muun asioiden hoitamisen ääressä. Meillä kun oli hienot uudet laitteet käytössämme; sellaiset, joiden kautta kirjaukset onnistuivat suoraan asiakkaan luona. Koneet olivat kyllä näppäriä toimiessaan, mutta kun yhteyden hakemiseen meni asiakkaan ikkunan ääressä seisten useita minuutteja (jotta otti yhteyttä..), jopa asiakkaammekin nauroivat jo meille, että mitä ihmettä me siinä oikein hienostellaan, että kirjoita ylös sinne paperille vaan, että kaikki hyvin. Niinpä. 

Me kotihoidon kehittämisprojektissa tehneet ehdotimme mielestämme järkeviä uudistuksia /lisäyksiä toimintamalliin. Ehdotimme mm. toimistosihteeriä toimistolle eli henkilöä, jolla olisi kone edessään ja me esimerkiksi voisimme soittaa asiakkaan kanssa vaikka ostoslistaa, apteekkiasoita tai sosiaalityöntekijän yhteydenottopyyntöä tai selvitystä. Halusimme säästää aikaa todellisesta asiakaskohtaamisesta, jossa suunta oli jo silloin kohti yhteyttä koneen kanssa. Pohdimme, että sen sijaan, että kaikki työntekijät viettävät tunnin päivästään useiden asiakaskäyntien yhteydessä, yrittäessään ottaa yhteyttä internetiin eri koneiden kanssa (netin aukeamisessa kun aina kesti minuutteja), sillä ajalla jo palkkaisi kokonaisen toimistotyöntekijän toimistolle. Laskimme, että jos 16 työntekijää ottaa koneilla yhteyttä (alkeelliset, ensimmäiset "kannettavat") tunnin päivässä, tekisi se yhteensä noin 16 tuntia tekemätöntä työtä päivässä. Käytännössä siis jo kahden työntekijän työn verran yhden yksikön kohdalla. Voin vain kuvitella, mikä on minuuteissa mitattu koneaika on tänä päivänä, kun kaikesta työstä, työtehtävistä ja -vaiheista pitää olla erillinen kirjaus jokaisen asiakkaan kohdalla!

Tiedän, että nykyisin mitataan, kuinka paljon asiakkaalla vietetään aikaa ja panostetaan siihen, että ne minuutit olisi maksimissaan. Asiakkaalla vietetty Välitön työaika tulisi siis olla maksimissaan muuhun työaikaan nähden. Välillisiä töitä on kuitenkin tehtävä nykyisten säädösten mukaan; kirjaukset on tehtävä, kotipalveluissa matkat on kuljettava ja jossain välissä pitäisi hoitajan vielä syödä, juoda ja käydä huussissakin. Tehominuutteja onkin saatu. Koin sen itse tässä vuosia sitten kun uskaltauduin ottamaan keikan vastaan kotihoidosta. Olipas aika järkytys kun Välittömän työajan ajatuksella olikin sitten myös toimistolla vietetty aika vedetty minimiin ja minä uusi keikkalainen koin kunnon aamuherätyksen: Eka asiakaskäynti oli jo 15 minuutin päästä itselleni ihan  oudolle toimistolle saapuessani. Siitä vaan kartta käteen, lista asiakkaista, minibriiffi (minuutin anelun jälkeen) ja avaimet + kännykkä + reppu vaan kouraan ja menoksi. Välillinen työaika oli tosiaan minimissä. Ei kunnon perehdytystä asiakkaista, alueesta, autosta. Yhdelllä asiakkaalla olikin sitten 2 isoa koiraa vapaana huoneistossa, jonne piti mennä. Onneksi joku muisti aamulla sanoa, että Ei ne pure. Siinä sitä sitten mantrasin aamun 4:llä asiakkaalla oven takana seistessäni avain kädessä koirien haukkumisesta täristen... EinepureEinepureEinepure....  :0 


Tästä kokemuksesta viisastuneena: ei ne välittömät ja välilliset minuutit vaan työpäivän järkevä sisältö, asiakastyytyväisyys ja työhyvinvointi.



Fiksu sote ottaa vasta polkunsa ensiaskelia. Lisää tarinoita, haasteellisine tilanteineen ja ratkaisuehdotuksineen on tulossa. Keep on following. Coming soon...

Twitter
Instagram