Sosiaali- ja terveyspalvelujen nostoja kriisipesäkkeestä toiseen. Pointteja asiakkaan näkökulmasta, työntekijän kokemuksesta ja pienyrittäjän tuskan taipaleelta. Kaikki kirjoitukset kirjoitettu rakkaudella ja suurella toiveella siitä, että päättäjät, valtuustot ja palvelupäälliköt lukevat nämä ja heräävät ajattelemaan asiakkaan tavoin, tarjoamaan työntekijöille inhimilliset olot sekä luomaan aitoa yhteistyötä yritysten kanssa. Porkkanaa, ei keppiä!

Viimeisimmät kirjoitukset soten kriisipesäkkeistä ja ratkaisuideoista:

Sotessa käytetään suuria määriä aikaa, vaivaa ja euroja siihen, että vaitiolo ja salassapito toteutuu asiakkaan kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Asiakkaan asioista ei saa keskustella edes saman tiimin jäsenen kanssa, ellei siihen ole varsinaista syytä. Tarkoitus on, että asiakkaan asiat eivät leviä kulovalkean tavoin ja asiakas saa kokea...

Voin vain kuvitella sitä euromäärää, mikä Suomessa käytetään sosiaali- ja terveyspalvelujen tietoturvaan ja salassapidon turvaamiseen! Tietojärjestelmien hankinta ei ole mikään pieni kustannus. Potilas- ja asiakastietojärjestelmä Apotti on aikamme jättiläinen, laaja-alainen sosiaali- ja terveydenhuollon muutoshanke, jossa otetaan käyttöön...

Palveluseteleistä on ollut mielipiteitä suuntaan jos toiseen. Toiset kannattavat kovasti vedoten oikeuteen valita oma palveluntuottajansa kun toiset taas ovat huolissaan siitä, että yritykset rahastaisivat kuntia /kaupunkeja monella taholla. Puolensa ja puolensa taas tässäkin keskustelussa.

Kiperiä kysymyksiä, paljon puhetta, suuresti toiveita ja odotuksia. Sosiaalialan palveluistamme meistä jokaisella on mielipide.